Olen taas kerran kokeillut mitenkä toi jalka kestää.
Tein vähän, loput jätin isännälle.
Nämä jokailtaiset piikit, ovat nyt loppuneet,
tässä purkki menossa apteekkiin.
Piikkejä on 23 päivää pistelty, mahanahka sinisen kirjava.
Olen kiitollinen, ettei minun tarvitse pistää joka päivä
muutamia kertoja. Diabetestä sairastavat joutuvat
sen tekemään ja vielä ottaa verikokeita sormenpäästä.
Siis piikittämistä riittää joka päivälle paljon enemmän
kuin minulla oli.
Eilen kävi keskimmäinen poika perheensä kanssa meillä.
Kävimme Koivukaaressa syömässä.
Miniä toi porkkanakakun tullessaan, joten joimme
kahvit kotona.
Porkkanakakkua jäi vielä meillekin herkuteltavaksi.
Tässä koko poppoo syömässä, nuorin kaveri ei hallunnut
katsoa kameraan :) :)
Sitä muistaa ottaa kuvan kun melkein lautanen on tyhjä.
No ettepä näe kuinka paljon söimme ??
Tyttö halusi kutoa, ehtipä pienen pätkän tehdä, ennekuin
piti taas lähteä kotiin.
Tämä poika kyllä keksii leikit ihan itse.
Tässä on tuolin alla oleva tila autojen ja mopojen
katos.
Mulla on noita suojavilttejä koiran takia, ja vähän isännänkin
takia :) :)
Nyt on alkanut meilläkin kurakeli, jotenka koiran tassujen
mukana kantautuu hiekkaa ym.
Vaikka siitä pyyheliinalla kuivaa, niin tassukarvojen joukossa
on sitä likaa, kun vielä kuivuu, ripajaa vähän joka
puolelle huushollia.
Koira käy ulkona vähän väliä päivän mittaan, kun sen uskaltaa
päästää yksin pissalle.
Näin kun on märkää, eipä se viihdy kuin hetken ja taas haukkuu
oven takana sisälle.
Jotenka tassuja sais olla tuon tuosta pesemässä.
Heti kun tulee märät tai lumikelit, niin käy vain pikaisesti
pihalla, mutta lenkille lähtee mielellään.
Meidän koirahan on syntynyt Espanjassa ja elänyt 9 kk. siellä suht lämpöisessa ilmastossa.
Näkee heti kun on kesä, olisi koko päivän pihalla, menee
aurinkoon ja nauttii olostaan.
Syli sillä on mieluinen paikka.
Tässä sillä on eka lumikeli täällä Suomessa. Aika hyvin
se sopeutui, ja mielellään kaiveli lunta ja tutki mitä sieltä
löytyis.
Rufus haluaa olla siellä muutkin, seura-sylikoira selvästi ja
kaikkien kaveri....paitsi ei toisten uros koirien :) :)
Siinä pian syntyy nokkapokkaa !!!
Vähän muutin asetelmaa pöydällä.
Tämän kukkaan vaihdoin isomman ruukun. Tässä piti käydä rollaattorin kanssa pihalla parissa varastossa,ekasta
hain ruukun toisesta hain kukkamultaa.
Yritin sitoa sitä kiinni ja laitoin kolme tukikeppiä.
Tuntui että noi isot lehdet painoivat noita runkoja
aivan kaatumispisteeseen.
No siinähän ne päivän työt olivat. Pari ruukkua on
pesemäti, tykkään kun jäävät varastoon puhtaana.
Pyykkikone se äsken viritteli soittokipaleen,
ei muuta kuin panemaan pyykit narulle ja pyyhkeet
seuraavaksi koneeseen.
Lunta ei ainakaan meillä. Lämpötila plus 9 ja vettä tulee,
harmaa keli.
Ei muuta kuin nautitaan täällä sisällä ja kiitetään ettei tartte
lähteä minnekään.
Isäntä lähti kaupassa käymään. Jotenkin sitä kaipaa jo itte
ostella ruokatarvikkeet.
Ei millään jaksais kirjoittaa niin tarkkaa ostoslistaa.
Pitää muistaa kirjoittaa just mitä maitoa ja mikä on päivä-
määrä.
Mä oon kyllä myyjien kauhistus, tongin aina maitokaapissa
kaikki takana olevat tuotteet, niissä kun on pitemmin aikaa.
Meillä ei yleensä käydä kaupassa kuin yhden kerran viikossa.
Nyt on poikkeus, kun en muistanut kirjoittaa kaikkia viime
listaan.
Tää on just sitä, kun itse käy kaupas, niin kattelee hyllyjä sillä
silmällä mikä puuttuu ??
Keskiviikon ruokaostokset olivat kirjoitettuna, munia ja rasvatonta maitoa ja muutama ostos lisäksi.
Nuo munat ostan aina vapaan kanan munia, maito on Juustoportin.
Kun katsoin jääkaappiin, munat ässäkaupan, maito kans ässän.
Maidon päivämäärä umpeutuu 30.10 elikkäs hyvin pian.
En muuten kahta litraa käytä näin pienessä ajassa, vaikka ne kestääkin pitempään kuin mitä pv. näyttää.
Onneksi on avaamaton Juustoportin maito (7.11) jemmassa.
Kyllä mä ymmärrän, ettei isäntä tiedä noista tarvikkeista kuten minä, joka käyn aina ruokaostoksilla.
Enhän mäkään tiedä isännän muttereista, polttoaineesta, bensan tiedän mikä oktaavista, sähköjutuista, kiteistä ym. tärpän tikkeleistä.
Voi kun syyhyttäis jo tota kaasujalkaa ja sormia
päästä itse ajamaan autoa. Onneksi kuitenkin mulla
on toi hovikuski kotona.Eikä sillä mittari raksuta euroa !
Jotenkin vaan on tottunut lähtee vaikkapa parturiin ja eikä ilmoittaa kuin että viivyn pari tuntia. Nyt isäntä pitää tulla kysymään mihinkä aikaa frouvan pitäis noutaa.
Eipä hän kylläkään ole moittinut mun menojani tän leikkauksen
jälkeen yhtään, mutta sitä olis vaan omatoiminen.
Nytkin pitäis mennä paikalliseen vaatekauppaan.......ostamaan
niin arkipäiväistä asiaa kuin..............pikkareita !!!
No samalla isäntä vois kattoa ittellensä uusia farkkuja.
Nyt en jaksanut mennä mukaan, kun on niin monta asiaa.
Jospa ens viikolla olis joku päivä mahdollista käydä.
Isännyydellä on vielä pihajuttuja tekemäti, kun luvattiin ens viikolla tulevan lumimyräkkä.
Niin en viitteis sitä vaivata mun asioilleni.............mä tarttisin
uusia hakoja noihin talvi-istutuksiin.
Laitoin liian aikaisin ja nyt haot ovat tippuneet.
Mä en uskalla lähtee pihasta pois, kun eilen kävelin liikaa,
niin kankkunen ja jalka tulivat niin kipeeksi.
Mä luin hoito-ohjeita...........kaksi kyynärsauvaa.....
voi jättää n.kuukauden
päästä toisen pois ja kahdenkuukauden
kuluttua kävellä koko painolla !!!!!!!!!!!
Mä oon tipsutellut koko painolla ja välillä kantanutkin jotakin
kädessäni.
Ilmankos tuli kipeeksi........pitäis lukea ohjeet vähän paremmin,
ja jos ei muista...........niin kertaus on opintojen äiti ......
hei haloooooo hyvä minä !!!
On siinä haavassa selvästi eroa, tasan kolmessa viikossa
tullut selvästi parempaan päin, ainakin ulkoisesti.
Jotenka kyllä mun pitäis olla iloinen ja tyytyväinen
kun näin on mennyt.
Kait sitä luuli, että tästä paranee suht nopsaan, mutta
eipä noi sairaalatiedotteet kovin ruusuista unelmaa
antaneet, 6-7 vko leikkauksesta normi parantumisaika,
sit 6kk-1 v. kuntoutusta.
Mä oon vissiin niin hätäänen luonteeltani, et tahdon mennä
asioitten edelle.
Jumpassakin oon ahmannut kertoja liikaa.
Kun käsketään tekee 5 samaa liikettä ....
mä laitoin heti neljä kertaa enemmän.
Voishan noita liikkeitä tehdä useammin päivässä,
ton eka kertoimen mukaan.
Mä ajattelin että kerralla vaan koko päivän
annos, niin eipä tartte muistella tänään
moisia liikkeitä vasta ennenkuin nukahtaa.
Ei sitä vaan nuorena ajatellut, että näitäkin aikoja on
elämän varrella. On ollut useita isoja leikkauksia,
mutta kaikista on selvitty.
Sitä nuorena porskutettiin menee yhteen sun toiseen paikkaan.
Migreeni tosin on ollut vakituinen seuralainen mun
kanssa jo lapsuudesta asti.
Onneksi ikää on tullut, ja luonnostaan menemiset ovat vähentyneet
eikä niitä kovin paljon kaipaakkaan.
Lapset ovat lentäneet pesästä jo aikoja sitten, on tullut tilalle
heidän perheensä ja lastenlapset.
Ne tuovat sitä menemistä, yleensä suunta on sama.
Paljon tehdään niin, että mennään yhden pojan perheen
luo ja sinne tulee toinen poika perheineen.
Nuorin poika+vaimo asuu sen verran erisuunnassa, että
sinne on vartevasten lähdettävä. Ollaan siellä yksi yö.
Noilla nuorisolla tahtoo olla omat menonsa, ettei ole
löydetty yhteensopivaa viikonloppua.
Onneksi nähtiin pikimiten synttäreillä.
Mä tarttisin pidemmän ajan, mä käytän nuoremman poikani
taitoja hyväksi, hän on nimittäin ekspertti näissä
tietsikan asioissa.
Pitää tehdä oikein lista, että muistaa mitä hänen pitäis
kattoa ???
Hän se opetti mut käyttämään tietokonetta nappula nappulaalta.
Olis vaan ollut pitempään kotona, mun puolelta oppisopimus-
koulutus jäi kesken :) :)
Kaikille virkistävää viikonloppua täältä sateesta, joka
ropisuttaa ikkunaan ja tekee lammikkoja pihaan.
Onko kukaan vielä nähnyt tonttuja, niin niin niitä
joulutonttuja.
Ei en tarkoita kaupassa..................vaan onko teillä kotona
näkynyt, kenties ikkunan takana, kulman takana, komeron
hyllyllä.
Saunassa.........no ei kun siellä asustaa saunatonttu.
Eikö kukaan ole nähnyt....................mutta minäpäs olen !!!
Ihka omilla silmilläni ja lasit päässä, näin siis oikeasti.
Ei ollut mikään sumunäkö, eikä klasit likaiset !!!
Siinäpä ne istua jöllöttivät meidän
sohvalla.
Siinä ne vielä varovasti kurkkaavat lattialla.
Mihinkäs tästä lähtis ??
Minä tonttutyttö voisin tuoda jollekin
pehmoisen nallen.
Minä poikatonttu voisin lahjoittaa
muutaman joulupallon.Niillä
on kiva koristella kuusi.
Mehän ehdittiin kiivetä jo tuolille.
Minulla on lämpöiset sukat
sekä kädessä lapaset, jos
vaikka tulis pakkasherra ja
tupruttaisi lunta.
Minulla on kaksi taskua, jos
saisin muutaman joulunamin,
niin olisi paikka minne ne panisin !
Minä hymyilen ja katselen teitä
ruudun läpi.
Onko siellä ahkeria aikuisia, seuraan
myös heitä, en yksistään lapsia.
Minä voisin kurkkia ikkunasta sisälle,
tarkenen hyvin olla pihalla, onhan
minulla lämpöinen villatakki.
Mekin haluamme ilahduttaa teitä
kaikkia, jaksakaa odotella,
kohta joulu on !!!
Hups keikkaa takaisin lattialle,
taisivat jotkut tontut väsyä kuvaukseen,
kun niin nojaavat toisiaan vasten.
Vai ovatko vähäsen ujoja ???
Jouluntähti valot puuttuvat, kenties ???
Tämän tontut jättivät, kun puikkelehtivat
kovalla kiireellä pieneen harmaaseen
autoon. Autosta ei näkynyt kuin
harmaa viiiiiiva, ja jäljet hiekassa !!!
Sinne se katosi joulumaahan, kera tonttujen !!!
Isäntä kävi kaupassa ja samalla toi minulle Joulu Maalla
lehden.
Siinä on kirjoitus meidän miniän siskon perheen kodista.
Olen ottanut kuvat suoraan lehdestä.
Vaikka me olemme heidän luonaan käyneet ja monet kerrat
oltu samoilla lasten synttäreillä.
Oli se silti kiva katsella ja lukea heidän kodistaan
näin lehden välityksellä.
Minä olen nähnyt heidän kotinsa ennenkuin
se oli tän näköinen.
Itse en ikinä olisi ostanut sitä taloa, joka oli
tyhjillään lähes 40 vuotta.
Nykyisen keittiön kohdalla oli valtaisa monttu,
ja pohjalla isoja kivijä tai oikeammin sanottu
kalliota !!
Paljon he töitä ovat tehneet ennenkuin talo oli
tämän näköinen mitenkä se on kuvattu lehdessä.
Luontoaiheiset opetuskuvat ovat esillä
liittyen miniämme siskon ammatista sekä
myöskin kiintymyksestä luontoon.
Alakerrassa on mm. iso keittiö, sekä yläkerrassa
lasten huoneet.
Ihana lyhty rappusilla, kaunis hirsiseinä.
Ulko-ovesta kun mennään sisälle on ns. kylmä
eteinen, porstua.
Käydessämme heillä me kaikki mahduimme saman
pöydän ääreen ilta teelle, eikä ollenkaan ollut
ahdasta, takassa paloi tuli, joka lämmitti ihanasti
isoa tupaa.
Kävin tänään ekaa kertaa fysikaalisessa leikkauksen jälkeen.
Mahtavan tuntuista, kun hän hieroi leikattua jalkaa.
Tuntuu siltä kun veri lähti kunnolla kiertämään.
Toivotaan että auttaisi ensi yön nukkumista.
Viime yönä heräsin taas vähän vaille neljän ja vielä
kahdeksalta hiippailin keittiössä......kuinkahan mones
kerta oli kun nousin sängystä ??
Onneksi sain nukutuksi vielä parisen tuntia.
Nyt ei muuta kuin nauttia kynttilän tunnelmasta
ja puuhellan lämmöstä.
Lunta meillä ei ole vielä maassa.
Ottaisinko joululahja kutimen käteeni, jospa se
tontun pussi alkais täyttymään.
Ihanaa kun ei tarvitse lähteä mihinkään, nautin
olostani ja omasta tuolistani :) :)
On tämä vain hyvä istua, naputella läppäriä, lukea,
katsella telkkaria, tehdä käsitöitä tai vain olla !!
On se kumma kun joskus hiljaisuus on ihanaa, joskus
vähän vähemmän ihanaa.
Nyt tuntuu että hiljaisuus tekee jotenkin ihan plääh-olon.
Ei oikein innosta tekemään vaikkapa käsitöitä, ei lukemaan,
eikä edes kahvitauko tunnu hyvältä.
Sen takia en olekaan keittänyt päiväkahvia itselleni.
Se vois kyllä piristää, hm ,hm pitääpä miettiä jospa kumminkin
keittäis.
Ei ole edes mitään herkkuja sen kanssa, korppu olis ainut kyyti-
poika.
Mieluummin syön sitä teen kanssa, jotenkin siihen on tottunut
että on tee+korppu tauko illalla.
Eilen piti ja oli pakko juoda lämmintä teetä, kun vilutti
niin kovasti. Eipä tarvis tulla flunssaa !!!
Katselin tuossa kaappeja, pitäiskö putsailla niitä.
Lähinnä tuota kuivatarvikekaappia tarkoitan, ei siis mitään
joulusiivouksia.
Löytyipä mullakin pari peltitönikkää, jotka ovat edelleen
käytössä. Ovat olleet yli 41 v. ostin ne ensimmäiseen kotiimme.
Säilytän tässä palasokeria, jota nykyään
menee tosi vähän. Monet vieraat ovat hylänneet
sen käytön, kuten mekin.
Minulla on pienin versio myös, jossa on soodaa.
Sitäkin menee vähän, kun leipomisen olen
jättänyt vähiin.
Minusta näitä purkkeja oli kolme kappaletta,
jos oikein muistan.
Tämänkin purtelon ostin muistaakseni
teepusseille. Nyt siinä on isännän
kurpitsasiemenet, joita se panee puuroon.
On näitä peltipurteloita on ollut paljon enemmän.
Kaksi isompaa rasiaa, joihin tein aina pikkuleipiä,
ja laitoin pakkaseen.
Ne olen jo aikoja sitten vienyt
lähetyskirppikseen.
En kyllä tiedä mitä niillä tekisin, jos olis vielä
minun varastossani. Enpä juuri mitään !!!!!
Tämän ison lusikan, jota käytän mm. kun tarjoan rahkaa.
Tämä rasia jo itsestään on kaunis.
Lusikka on äitini 50 v. lahja, joten aikaa on kulut 55 v.
Nämä ovat myöskin äitini vanhat.
Laatikosta huomaa, että näitä on käytetty
huomattavasti useammin kuin tuota
ns. puurolusikkaa.
Olihan kahvivieraita useammin kuin ruoka-
vieraita.
Vanhat laatikot ovat jotenkin niin arvokkaan näköisiä
jo tuolta sisältäkin.
Tietenkin oman arvonsa tuo noiden ikä ja se ennenkaikkea
keltä nämä ovat lähtöisin.
En ikinä mittaa arvoa rahassa, tuskinpa noista
kovin montaa euroa sais, mutta niiden arvo
on ennenkaikkea äidissäni jolta nämä ovat minulle tulleet.
Kaikki ne lämpöiset muistot lapsuuden ajoilta.
Tottakai on ollut myös ärsyttäviä aikoja,
varsinkin murkkuiässä.
Minun mielestäni äitini oli niin vanha, verrattuna
koulukavereiden äiteihin.
Olihan hän sitäkin, koska olen syntynyt hänen 43 v.
syntymäpäivänä.
Monien kavereiden äidit olivat 20 vuotta nuorempia
mitä äitini oli.
Minä olin perheemme nuorin, ja useat kaverit olivat
taasen perheensä ensimmäisiä.
Joskus kyllä harmitti, miksei mulla ole pikkusiskoa,
pikkuveljestä en niin olis piitannut.
Itse kun tulin siihen ikään, että kotoa olis halunnut
mennä käymään jossakin.
Ikä oli kuitenkin sen verran vähän, etten missään tapauksessa
päässyt elokuviin, tansseista puhumattakaan.
Onneksi oli veljeni perheet, sinne piipahdin tuon tuosta.
Välillä siskoni asui myös meitä melko lähellä.
Pyörällä menin niin kauan kuin keliä riitti ja kävellen,
kun talvi koitti.
Eipä 6-8 km matkat olleet mitään, ei edes kävellen.
Kyllä hiljaisuutta oli minulla nuorena, kun sisarukset
muuttivat pois, jäin minä vanhempien kanssa
kolmestaan.
Kait siihen hiljaisuuteen tottuu, mutta kiva piristeen toi
vieraat, sekä oma väki.
Kuten äsken isäntä tuli tupaan ja keitti sen päiväkahvin
myös minulle. Tarjoilut eivät moninaiset olleet :) :)
Kohta menen laittamaan ruokaa, hiljaisuus rikkoontuu paisti-
pannun, kattilan, sekä tirisevän lihan ääneen.
Nämä ovat niitä arkiääniä, jotka piristävät.
Taasen innostuu ottamaan käsityön esiin, yhtä kirjaa olen
puolet lukenut. Sitäkin vois jatkaa.
Näistä kaikista tulee ääniä, hiljaisuus loppuu.
Kyllä nuo erilaiset äänet ovat vaan niin mukavia.
Kun lapsenlapset ovat käyneet meillä, niin taas nautin
hiljaisuudesta.
Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille hiljaisuuden tai
äänekkyyden kera !!
